Meidän kämppä

Tällä viikolla meillä on alkanut aktiivinen kielenopiskelu; kahdesta paikallisesta mä keskityn katalaaniin (ymmärtää sitten jotain edes näiden kylteistä ja nettisivuista, koska kaikkea ei läheskään ole espanjaksi) ja Mikko puolestaan pakertaa espanjan kanssa.

Mikko: "Opettaja ei montaa sanaa englantia puhu, joten perässä pysymisessä on välillä vaikeuksia. Onneksi kurssikavereilta kysymällä saa selville asioita."

Saija: "Tuntuu vähän hassulta opiskella samoille verbeille kolmannet eri taivutusmuodot (ensin espanjan, sitten portugalin ja nyt katalaanin) mutta, vaikka sukulaiskieliä siis ovatkin (vrt. esim. ruotsi ja tanska), on kielissä paljon erilaistakin. Esimerkki: Em dic Saija (kat.). Me llamo Saija (esp.).


Säätiedoitus: Helteet ilmeisesti jatkuvat, koska Saijakaan ei ole vieläkään tarvinnut kertaakaan pitkähihaista tai pitkiä housuja!


Nyt kuitenkin varsinaiseen päivän aiheeseen: meidän kämppään.

Tämä on Carrer d'Aragó eli meidän kotikatu. Ja kuten kuvasta näkyy, kyseessä ei ole mikään pikkukatu vaan yksi keskustan pääkaduista. Suoraan moottoripyöräilijän kypärän yläpuolella on meidän kämppä neljännessä kerroksessa.

Tästä ovesta pääsee sisään meidän rappuun!

Ja tästä ovesta pääsee sisälle asuntoon. Asunto on iso: meitä asuu täällä viisi (pian luultavasti kuusi, koska yksi huone on vielä tyhjillään), meillä on yhteisinä tiloina iso olohuone, keittiö, kaksi vessaa ja vierashuone. Asunnon omistaa ilmeisesti alakerrassa asuva vitsikäs Francisco-vaari, joka me ollaan nähty pari kertaa. Meidän kämppiksinä on pankissa työskentelevä katalaani Maria, Hewlet-Packardilla työskentelevä saksalais-ranskalainen Stefan ja kiinaa opiskeleva baskityttö Ira. Kämppä on tosi rauhallinen ja hiljainen, koska varsinkin työssäkäyvät lähtevät aikaisin ja tulevat töistä siinä puoli yhdeksältä illalla(!). Katalaanit ovat ylpeitä siitä, että he työskentelevät eurooppalaisista eniten (toim. huom. siis ajallisesti, tuskin tehollisesti).

Tässä on olohuone.

Tässä taas on kuva keittiöstä. Kaasulieden sytyttäminen sytkärillä ilman, että sormet palaa, vaati hieman harjoitusta. Tässä valmistuu herkullinen spagetti a'la Mikko.

Noniin, tässä on meidän oma huone! Meillä on asunnon isoin huone (onhan meitä kaksi), jossa on kaksi sänkyä, jotka me yhdistettiin parisängyksi, kuvassa näkyvä pöytä ja paljon kaappitilaa. Lattiat ovat tietenkin miellyttävää kylmää kivikaakelia. Mattojakaan täällä ei harrasteta, joten vessasukset ovat täällä hyödylliset jalkineet.

Ja tässä on saman huoneen toinen pää. Takana olevasta ikkunasta avautuu seuraavan kuvan maisema.

Meidän huoneen ikkuna on sisäpihalle päin, joten vaikka asumme vilkkaan kadun varrella, sisään ei luuku liikennettä. Sen sijaan meidän sisäpihalla on aika erikoinen naapuri: lehtipaino. Kuvan alareunassa kummallisen näkoisen matalan katon alla siis painetaan Espanjan toiseksi suurinta päivälehteä, El Periódicoa. Meidän ikkunasta voi katsella yömyöhäänkin vastapäisen rakennuksen ikkunasta lehden toimitukseen, jossa toimittajat istuvat koneillaan naputtelemassa artikkeleita.

Näin me siis asutaan. Nyt ei muuta kuin juhlimaan neljän päivän fiestaa: tänään (torstaina) on Katalonian kansallispäivä, joten kaupunki on täynnä tapahtumia, ja meillä on lomaa koulusta kaikki neljä päivää.