Iloinen jälleennäkeminen metsän kanssa

Eräänä kylmänä (niin, siis täkäläisten asteikolla suorastaan hyisenä) mutta aurinkoisena päivänä Saija päätti lähteä retkelle vuorille Barcelonan kaupungin ja meidän yliopiston (joka sijaitsee vähän enemmän sisämaassa) välissä. Mikko jäi mielummin viettämään vapaapäivää kotiin, mutta matkaseurana Saijalla oli Maia ja Emmanuel.



Tämä oli siis ensimmäinen kerta sitten Suomen kesän kun Saija pääsi metsään tallustelemaan! Jälleennäkeminen metsän kanssa olikin molemmin puolin oikein iloinen!


Kaukana metsän takana näkyi kirkko Tibidabon vuoren huipulla. Se oli matkamme päämäärä.



Matkalla näimme myös aivan oikeaa jäätä! Metsää ja jäätä, tulipa ihan kotoinen olo!



Kun vihdoin pääsimme vuoren päälle, avautui edessämme maisema Barcelonan yli aina merelle asti. Tässä kohtaa pidimme piknikin.



Kirkko Temple de Sagrat Cor ylhäällä Tibidabon vuoren päällä. Kummallinen nimi Tibidabo tulee Raamatunkohdasta, jossa paholainen kiusaa Jeesusta autiomaassa ja lupaa tälle kaiken, joka näkyy vuoren päältä. Tibidabo tarkoittaa latinaksi "minä annan sinulle". Kirkko onkin niin korkealla vuoren päällä, että se näkyy lähes joka puolelle Barcelonaa.



Paluumatkalla kävelimme kauniin Vallvidreran kylän läpi. Jos asuu sopivalla puolella kylää, näkyy omasta ikkunasta samat näkymät Barcelonan ylle kuin vähän ylempänä olevassa maisemavalokuvassa. Ei siis toisin sanoen ehkä niitä halvimpia asuinalueita - mutta ehdottomasti idyllisimpiä!



Ja niin he jatkoivat matkaansa kohti kotia...


Koitan kirjoitella tässä vielä ennen joulua vähän Barcelonalaisesta joulutunnelmasta!

/Saija