Voiko miljoonakaupungissa lenkkeillä?

Sen jälkeen, kun olimme kolme päivää läpsytelleet ympäri kaupunkia, päätimme nostaa tempoa lähestymällä uutta kotikaupunkimme juosten. Ottaen huomioon, että asuntomme sijaitsee aivan Barcelonan keskustassa, hiipi mieleen pieni epäilys siitä, pääseekö täällä ylipäätään lenkille. Voiko miljoonakaupungissa siis lenkkeillä?



No, ei muuta kuin kokeilemaan. Alkulämmittely näyttää ainakin lupaavalta: neljä kerrosta alas kadulle.

Ulko-oveltamme avautuu maisema suoraan yhdelle Barcelonan keskustan pääteistä - ei hyvältä näytä. Lenkkeilyn suhteen epäilys kasvaa... Mutta koska portaista saatiin jo pieni hiki pintaan, niin yritetään nyt kuitenkin. Matka jatkuu siis nurkan taakse, jossa ainakin alkaa erittäin leveä kävelytie ... se on tosin täynnä tapasbaareja, ulkokahviloita ja terasseja.

Liikennevaloissa matka katkeaa vähän turhankin usein. Mutta ei hätää, edessä olevan portin takana olo helpottuu.

Nyt alkaa vihdoinkin mieli kirkastua: näiden porttien jälkeen voi hikikulttuurin ystävä sulautua saman diagnoosin saaneiden joukkoon. Ovatkohan kaikki barcelonalaiset tulleet samaan puistoon lenkille? Täällä niitä joka tapauksessa on paljon. Seuraavaksi Mikon kertomus kohtaamisesta paikallisten "hikiniilojen" kanssa.

"Hetken juoksenneltuani puistoa ristiin rastiin havaitsin reipasta vauhtia juoksevan joukon. Ei muuta kuin härskiski peesiin vaan. Muutaman kierroksen jälkeen huomasin, että äijillä oli vauhtiharjoitus meneillään, koska porukkaa tippui joukosta tasaiseen tahtiin. Perässä sitkeästi roikkuva, tuntematon "sueco" (yleisnimi pohjoismaalaisille Espanjassa) ilmeisesti herätti porukassa kummeksuntaa, koska joukosta kohdistettiin minuun useita uteliaita katseita. Lenkin lopuksi kiitin viimeistä jänistäni lenkistä, ja spanglishiä sönköttäen sain selville, että lenkin pituus puiston ympäri on 2 km, ja että kyseinen aktiivilenkkiporukka kokoontuu säännöllisesti puistoon juoksemaan."

Mikon keskittyessä miestelemään kunnollaan paikallisille, Saija nautiskeli oikeaoppisesti rentouttavasta lenkistä ja puiston hienoista maisemista.

Oho, kylläpäs pimeys laskeutuu täällä nopeasti! Niin, ja pikkuiset hiukkaset kuvassa eivät ole sadetta, vaan likaa kameran linssissä:/ (pitäiskö kuvaajalle antaa kenkää?).

Johtopäätöksenä todettakoon, että jos jaksaa lenkin ensimmäiset 10 minuuttia pysähdellä liikennevaloissa, voi miljoonakaupungistakin löytyä upeita lenkkeilymaisemia. Kyseessä siis oli keskustan suurin puisto, Parc de la Ciutadella.

Mikäli joku blogimme lukijoista nyt kuvittelee, ettei täällä muuta tehdä kuin löhötään biitsillä ja rentoudutaan, niin mainittakoon, että kävimme tänään yliopistolla ilmoittautumassa. Vaikka varsinaiset kurssit alkavat vasta syyskuun loppupuolella, aloitamme me tiukan opiskelun jo ensi maanantaina: kuukauden kestävällä intensiivikurssilla Mikko opiskelee espanjaa ja Saija katalaania.

/Saija ja Mikko

P.S. Tässä lähipäivinä voisimme kertoa vähän siitä, miten ja missä me asumme.