Madrid

Viime viikolla lähdimme kolmeksi päiväksi viettämään lomaa kuningaskunnan uljaassa pääkaupungissa (ja Barcelonan pahimmassa viholliskaupungissa) Madridissa!



Kuvassa on Madridin Plaza Mayor yövalaistuksessaan. Siitä tulikin mieleen Salamanca (jossa on myöskin samanlainen, joskin vähän pienempi, Plaza Mayor). Madrid on muutenkin kaupunkina paljon espanjalaisempi kuin Barcelona, ja yllättävästi myös ihmiset puhuivat joka puolella pelkkää espanjaa, eikä katalaania:).





Erityisen mukavaa matkassamme oli, että näimme sen aikana monia kavereita, joita emme olleet nähneet pitkään aikaan. Ensinnäkin ajoitimme reissun niin, että samaan aikaan Noora oli Turusta kaupungissa kavereineen lomalla. Toiseksi, majoituimme Benin luona, joka oli Turussa vaihtarina kaksi vuotta sitten. Kuvassa ylhäällä siis Saija, Noora ja Ben Espanjan maantieteellisessä keskipisteessä Madridin keskustassa (huomaa siis pieni laatta jalkojemme alla, joka osoittaa keskipisteen).




Lisäksi tapasimme Josén, joka oli Aboa Vetuksella harjoittelijana edelliskesänä, ja on nyt taidemuseo Pradossa töissä Madridissa. Josén siivellä me pääsimmekin Pradoon ilmaiseksi, joten annos taidettakin mahtui matkaan. Prado olikin sitten ainoa museo, jossa kävimme:). Ylhäällä kuvassa napsimme tapaksia tyypillisessä espanjalaisessa baarissa Malasañan kaupunginosassa.




Parque Retiro on suuri puisto Madridissa, johon aurinkoisina päivinä kerääntyy paljon ihmisiä istuskelemaan, lenkkeilemään ja käveleskelemään. Meidän matkamme ajaksi osuikin hyvä sää, ja siksi kävimme useampanakin päivänä puistossa käveleskelemässä ja syömässä. Kuvassa ylhäällä kävelevät Mikko ja Ben.



Tässä toinen kuva Parque Retirosta. Takana olevalle lammelle olisi päässyt soutelemaankin, mutta me päätimme jäädä odottelemaan, josko toivottavasti ensi kesänä Lehtimäellä päästään taas soutelemaan!




Mikko kävi lauantai-illalla Benin kanssa katsomassa Real Madrid - Real Betis -jalkapallomatsia. Stadion oli loppuunmyyty, eli paikalla oli 80 000 katsojaa! Vaikka Barcelonan Camp Nou onkin hiukan vielä suurempi stadion, oli tunnelma mahtava.





Tässä vielä kuva Almunedan katedraalin edustalta, aivan kuninkaan palatsin vierestä.

Takaisin Barcelonaan päästyämme onkin aika syventyä juuri alkaneisiin kakkoslukukauden kursseihin! Tässä kakkoslukukauden alkaessa on myös aika sanoa hyvästit monille vaihtarikavereille, jotka opiskelivat Barcelonassa vain ensimmäisen lukukauden. Osa kuitenkin myös jää meidän tavoin koko vuodeksi, ja toisaalta kevääksi on saapunut paljon uusia vaihtareita.

Hyvää talven jatkoa Suomeen! Barcelonassa alkaa olla jo kevättä ilmassa: 15-17 astetta päivisin ja aurinkoisina päivinä tuntuu jo tosi lämpimältä!



/Saija

Suurkaupungin varjopuolia

Vaikka Barcelona ei tunnukaan kaupunkina kovin vaaralliselta, aina välillä saa kuitenkin muistutuksen siitä, että suurkaupunki on kuitenkin suurkaupunki, jossa hulluja löytyy joka lähtöön. On tietenkin kaupunginosia, joissa en haluaisi liikkua yöllä yksin, mutta koska usein yöllä liikumme Mikon kanssa yhdessä ja meidän oma asuinalue on turvallinen, on mulla yleensä täällä ihan turvallinen olo.






Yllä olevan tornitaiteteoksen luona rannalla hengailee (ja käytännössä asuu, koska he näyttävät myös nukkuvan siinä) aina joukko laitapuolenkulkijoita, jotka ovat aina valmiina myymään huumeita tai varastamaan rannalla olijoiden tavaroita kun vähänkään silmä välttää.





La Rambla, joka yllä olevassa kuvassa on jouluvalaistuksessaan, on päivisin ruuhkainen ja turistien suosima, mutta yöllä ainakin me mielummin kartamme sitä. Ikinä en ole nähnyt missään yhtä avoimesti ja yhtä paljon huumekauppiaita ja varsinkin asiakkaita metsästäviä prostituoituja!






Viikko sitten meidän kahden hyvän vaihtarikaverin (jotka ovat kämppiksiä) asuntoon murtauduttiin yöllä. Kämpän asukkaat olivat kotona, ja varas oli jopa onnistunut päästä yhteen makuuhuoneeseen varastaen sieltä sieltä tietokoneen. Ja mikä ehkä pelottavinta, kaverimme eivät missään vaiheessa heränneet varkaiden käyntiin!

Toinen pelottava tapaus sattui muutama päivä sitten, kun eräs toinen hyvä kaverimme täällä joutui todistamaan metrosta käsin laiturilla tapahtuvaa puukotusta keskellä päivää. Kyllähän tällaisia ääritapauksia saattaa tietysti sattuu joskus Suomessakin, mutta kyllä siinä aina kuitenkin alkaa miettiä, että millaisessa maailmassa sitä oikeen eletään.





Toisenlainen varjopuoli tällaisessa suurkaupungissa ovat ehdottomasti saasteet. Jotenkin tuntuu, etteivät ne aluksi edes häirinneet yhtä paljon kuin nyt. Joka aamu, kun yliopistolle lähtiessäni astun ulos kadulle (joka sattuu vielä olemaan yksi Barcelonan suurimmista), haistan saasteet ja oikein tunnen, miten hengitän niitä keuhkoihini. En tietenkään voi olla varma, ovatko saasteet siihen syypää, mutta sairastelemme täällä flunssaa paljon useammin kuin Suomessa. Varsinkin kurkku tulee helposti kipeäksi.

Tällaisia tarinoita tällä kertaa, ensi kerralla taas vähän iloisempia asioita:)!

/Saija