The End

Viimeinen ilta Barcelonassa. Pyöräilimme lämpimässä kesäillassa rannalle pelailemaan rantatennistä ja uimaan. Vesi oli mukavan lämmintä (huom! myös Saijan mielestä!) ja viihdyimme siihen asti, että alkoi hämärtää. Tulimme kotiin ja aloimme laittaa ruokaa, eikä meistä ollut edes kummallista, että söimme päivällistä klo 22.30.

Lähtö Barcelonasta oli tietysti haikea, mutta paluu Suomeen oli toisaalta mukava. Saapuessamme kuudelta aamulla Helsinki-Vantaalle aurinko paistoi jo korkealta. Ilma ei tietystikään ollut yhtä lämmin kuin Barcelonassa, mutta sen korvasi helposti se, että raikasta ilmaa saattoi vetää keuhkot täyteen ilman saastehippustakaan. Ja kuinka vihreä maa Suomi onkaan!

Näihin sanoihin reissublogi vaikenee meidän siirtyessä takaisin suomalaiseen arkeen (joka Saijan kohdalla tarkoittaa syksyllä gradun aloittamista ja Mikon kohdalla valmistumista ja töiden hakua). Kiitos teille, jotka olette jaksaneet lukea!

/Saija ja Mikko

Viimeisiä viedään

Päivät vilahtelevat ohi vauhdilla ja niin vaan on pian on melkein vuosi kulunut. Tästä hetkestä tasan kolmen vuorokauden päästä olemme pakanneet laukumme ja suuntaamme kohti lentokenttää. Barcelonan kadut ovat tässä vuoden aikana alkaneet tuntua kodilta, ja onkin vaikea ajatella, ettei kohta niillä enää tallustella vaan meidän kotikatu, kuusikaistainen Carrer d'Aragó, vaihtuu taas rauhalliseksi Ketarantieksi:).

Viimeviikkoina Saijalla on ollut jonkun verran kiireitä koulujuttujen kanssa: muutama tentti, muutama palautettava koulutyö ja paljon haastatteluja gradua varten. Gradua varten näyttäisikin pian olevan materiaali hyvin kasassa: on syksyllä sitten minkä kanssa alkaa pakertaa! Mikolla sitä vastoin alkoi kesäloma viimeisen (ja ainoan) tentin myötä jo reilu pari viikkoa sitten. Mikon ihonväristä ei ole vaikea päätellä, missä lämpimiä kesäpäiviä on vietetty Saijan raataessa yliopistolla:). Onneksi nyt viimeisen viikon olemme molemmat saaneet ottaa aika rennosti ja ottaa vielä viimeiset pisarat irti Barcelonasta.


Muutama meidän vaihtarikavereista on jo lähtenyt, mutta suurin osa lähtee kuitenkin vasta meidän jälkeen. Vielä meidän lähtöpäivänä on suunnitelmissa syödä yhdessä ja sanoa heipat meidän parhaille Barcelona-kavereille.


Kuten ehkä olette huomanneet, Mikon panostus tähän blogin ylläpitoon on tässä vuoden mittaan laiskistunut melkoisesti. Tässä kuitenkin vielä Mikon aatoksia koko vuodesta:

"Barcelonaan lähdin kuten suomalaiset yleisurheilijat vuonna 1992: ilman mitään sen kummempia odotuksia. Vuosi täällä kuitenkin paransi pahasti ontuvaa kielitaitoani todella paljon ja siinä ratkaisevaa osaa näytteli täällä vietetty aika. Huomasin nimittäin, että vasta kevätlukukaudella alkoi joitain espanjankielisiä sanoja toden teolla jäädä onkeen ja metrossa olanyli sanomalehtien luku alkoi luistaa! Kivaa oli. Koneemme renkaiden irtautuessa Barcelonan maaperästä minun ei siis tarvitse vilkutella kaupungille hyvästejä sepporätymäisesti, vaan voin - toisin kuin suomalaiset yleisurheilijat - palata kotiin tyytyväisenä suoritukseeni!

P. S. Lämpö tekee eetvarttia, mut talvella tarvii pakkasta, lunta ja suksia."

Lähtö täältä on tietysti haikea, mutta toisaalta näin pitkän poissaolon jälkeen on mukava tulla Suomeenkin!

Pian nähdään!
/Saija ja Mikko

Jalkapallohullut katalaanit!

Kuluva kausi on ollut FC Barcelonan jalkapallojoukkueelle ainutlaatuinen: Barça voitti ensin Espanjan cupin, sitten Espanjan mestaruuden ja viime keskiviikkona vielä Mestareiden liigan! Tämä Espanjan jalkapallohistorian ainutlaatuinen tripla aiheutti jo ennestään jalkapallohullujen katalaanien keskuudessa ennenkuulumattomat juhlat!



Me menimme katsomaan Mestareiden liigan finaalia Magemagnumiin, jossa suurella aukiolla 40 neliömetrin screeniltä peliä katsoi 8 000 Barça-fania. Tunnelma - ja tungos - oli mahtava, ja Barçan tehdessä maalin ei väkijoukossa meinannut pystyssä pysyä! Nämä 8 000 fania eivät suinkaan olleet Barcelonan ainoat fanit, vaan peliä katsottiin Barcelonan lähes jokaisessa baarissa ja Barçan kakkosstadionilla, jossa katsojia oli 15 000. Ja kaikista kovimmat culét (=Barçan fanit) olivat tietenkin ottelupaikalla Roomassa.



Pelin jälkeen kävelimme rannasta Ramblaa pitkin ylös ja koko matkan näimme lisää ja aina vaan lisää juhlivia faneja. Huolestuneille vanhemmille tiedoksi, että seurasimme juhlivia joukkoja turvallisen välimatkan päästä. Ja järjestyshäiriöt, joista Euroopan jalkapallofanit ovat niin tunnettuja, alkavat ainakin täällä aina vasta aamuyöstä, kun iloinen juhlinta on alkanut tylsistyttää ja fanit alkavat rikkoa näyteikkunoita ja tappelemaan poliisien kanssa. Siihen aikaan me olimme jo turvallisesti kotona nukkumassa, joten mitään epäjärjestystä emme nähneet - mikäli siis soihtuja, suihkulähteissä uimista ja lyhtypylväisiin sekä puhelinkoppien päälle kiipeilyä ei lasketa.



Ylhäällä oleva kuva on Plaça Catalunyalta noin tunti pelin päättymisen jälkeen. Lehdestä saimme lukea, että kyseisenä yönä oli Barcelonassa pidätetty 130 ihmistä ja tuhoja tehtiin 100 000 euron edessä. Suurista luvuista huolimatta juhlinta oli poliisin sanojen mukaan odotettua paljon rauhallisempaa(!).




Seuraavana päivänä pelaajat saapuivat Roomasta ja tulivat kaupungille heiluttelemaan faneille. Tässä ensimmäisessä kuvassa on Puyol, Barçan kapteeni. Puyolin käden takana näkyy toinen katalaanipelaaja Xavi.









Vasemmanpuoleisessa kuvassa (oikeanpuoleinen henkilö) on päävalmentaja Pep Guardiola. Oikealla taas mulle lähettää lentosuukkoa puolustaja Piqué.




Niin se aika vaan kuluu ja meillä on enää kaksi viikkoa ennen kotiinpaluuta! Mikko on koulu-urakkansa jo suorittanut. Saija sen sijaan vielä osittain hikoilee koulutehtävien ja tenttien kanssa, muttei niin paljon, ettei ehtisi hikoilla myös rannalla:). Kotiinpaluupäivä on siis 17.6..

/Saija

Universitat Autónoma de Barcelona

Heti alkuun paljastettakoon viime tekstin kutkuttavan pähkinän ratkaisu: mulla totta todellakin on nykyään VYÖLAUKKU ja nimenomaan tuo viime tekstin kuvassa oleva vyölaukku (joka kuvassa on jopa mun päälläkin)!

Huomasin, ettemme ole tähän mennessä julkaisseet yliopiston valtausta lukuunottamatta yhtään kuvia opinahjostamme. Senpä vuoksi tämänkertaisen tekstin teemana onkin meidän yliopistomme: Universitat Autónoma de Barcelona (eli Barcelonan autonominen yliopisto).


Aamuinen matka yliopistolle alkaa kävelemällä, pyöräilemällä tai metrolla matkustaen Provençan lähijunapysäkille.








Junalla matka yliopistolle kestää 30 minuuttia, eli meidän yliopistomme ei suinkaan sijaitse kaupungin keskustassa vaan vuorten takana naapurikunnan puolella.





Espanjassa on vain kaksi perinteistä yliopistokampusta, joista UAB on toinen. Koska yliopisto sijaitsee kaukana keskustasta, tilaa viihtyisien puistojen rakentamiseen ainakin on! Monet opiskelijat nauttivat lounaansa ja viettävät taukojaan ulkona penkeillä ja nurmikolla istuen.


Meidän - hyvään ja halpaan kouluruokaan tottuneiden suomalaisopiskelijoiden - mielestä yliopistoruuassa olisi reilusti parantamisen varaa, sekä maun että terveellisyytensä suhteen. Opiskelijat syövät aina kolmen ruokalajin lounaan (joka on täällä päivän tärkein ateria), tarjolla ruokaloissa on aina mm. pizzaa ja ranskalaisia! Kaiken tämän lisäksi yliopistolla syöminen on täällä vielä tuplasti kalliimpaakin Suomeen verrattuna. Eläköön Suomen opiskelijaruokalat!


Mikko, jonka espanjantunti loppuu kahdelta, tulee tavallisesti kotiin syömään lounasta. Saija, joka yleisesti viettää yliopistolla pidempiä päiviä, tapaa lämmittää yliopistolla omia eväitään. Yllä olevassa kuvassa olemme tällä kertaa kuitenkin humanistisen tiedekunnan ruokalassa syömässä. Tänään ruuaksi on salaattia ja pizzaa.


Yllä olevan kuvan taustalla näkyy kääntämisen ja tulkkauksen tiedekunta, jossa Saija opiskelee. Mikon kevätlukukauden lukujärjestykseen kuuluu ainoastaan joka päivä kahden tunnin espanjan kurssi (klo 12-14). Saijalla on luentoja 2-3 päivässä (n. klo 10-16). Koulua meillä molemmilla on aina maanantaista torstaihin.


Yliopistolla on oma Castellers-seura, joka kuvan mukaisesti harjoittelee ihmistornien rakentamista. Tämän katalaaniperinteen parhaimpia edustajia näimme viime syksynä Mercé-juhlissa (katso kuva huipputaitavista ihmistorneista lokakuun teksteistä "Mercé, osa 2").


Kampuksen keskusaukio Plaça Cívica on näin lounasaikaan tyhjillään. Täytyy myöntää, ettei meidän yliopisto ainakaan arkkitehtuurisesti ole kaunein mahdollinen...




Sen perusteella, mitä käymistämme kursseista osaamme sanoa koulutuksen tasosta, ei suomalaista kandia kyllä voi verrata espanjalaiseen kandiin (ja siis maisteriksi asti täällä ei yleensä edes lueta!). Monesti sekä opettajien asenne oppilaisiin että oppilaiden asenne kursseihin on kuin suoraa yläasteelta! Tätä kuvaa ei myöskään paranna se, että tauoilla juodaan kaljaa ja käytävillä haisee marihuana...


- - - - - - -

Monen barcelonalaisen mielestä ehdottomasti kuumin puheenaihe on tällä hetkellä jalkapallo. FC Barcelona eli Barça on tänä keväänä jo voittanut sekä Espanjan Cupin (Copa del Rey) sekä Espanjan mestaruuden. Enää puuttuu kolmas ja se ehkä kaikkein tärkein: Mestareiden liigan voitto, josta Barça taistelee ensi keskiviikkona pelattavassa finaalissa. Lisää jalkapallotunnelmia siis ensi kerralla!


/Saija

Havaintoja katalaaneista, osa 2

Syksyllä kirjoitimme joitakin havaintoja paikallisesta elämästä, jotka meitä suomalaisia ovat ihmetyttäneet. Tässä muutamia asioita lisää, jotka on tämän vuoden aikana tulleet mieleen.

Haaremihousut näyttävät olevan tämän vuoden hittituote ja katukuvassa ne ovatkin yleisiä. Tämä housumuoti on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten niiden näkemisestä ei taida päästä edes kesäkuussa eroon... Toisaalta, never say never, kyllä mä vielä pari vuotta sitten olisin vaikka vannonut, etten koskaan osta pillifarkkuja:).



Vähän vanhempien naisten ehdoton ykköskuosi takeissa oli tänä talvena kuvan mukainen "hohtavan ruskea".



Silmiinpistävin katalaanipiirre on ehdottomasti hiusmalli, jota me vaihtarit kutsumme nimellä "el pelo catalán". Mielenkiintoista on, että kyse ei ole tämän hetken muodista vaan hiusmallista, joka on aina ollut tyypillistä juuri täällä (sekä kuulemma Baskimaassa). Esimerkiksi Madridissa tai Etelä-Espanjassa ei takatukkia näe.

Takatukkamuoti on omiaan nuorten ja hiukan edes "vaihtoehtoisten" ihmisten keskuudessa. Meidän yliopistolla takatukkia näkyy runsaasti. Kyseinen hiusmalli onkin ehkä tärkein osa meidän mieliimme muodostuneesta stereotypiakatalaanista, jonka vuoksi Mikko käyttää sanan "katalaani" sijalla nykyään aina sanaa "niskaletti".

Vyölaukut eivät ainakaan Barcelonassa suinkaan enää ole OUT. Uuden sukupolven vyölaukut ovat malliltaan tosin erilaisia ja niitä pidetään kuvan mukaisesta sivulla, mutta kaikkein cooleimmat käyttävät niitä aivan perinteisiä vanhanaikaisia vyölaukkuja!

Kun katalaani menee kauppaan, hänen mukanaan on aina "carrito de compras" eli ostoskärry, jossa ruokaostoksia on oikein kätsä kuljettaa. Carritojen mukaanotto kauppaan ei siis koske vain mummoja vaan aivan kaiken ikäisiä!

Pikku-ystävämme torakat eivät onneksi ole täällä kovin yleinen näky. Meidän kämpässä emme niitä ole bonganneet kertaakaan, mutta esimerkiksi vanhassa kaupungissa (jossa asunnot ovat vanhempia ja huonokuntoisempia) asuvat kaverimme ovat kuulemma joutuneet tekemään tuttavuutta niiden kanssa...


Hygieniasta tulikin mieleen, että täällä ei yleensä ole tapana pestä vessoissa käsiä (siis ainakaan julkisissa vessoissa missä asiaa on voinut tarkastella, ei sen paremmin miesten kuin naisten vessassa). Sitä vastoin yliopiston vessoissa näkee lähes joka päivä jonkun pesemässä hampaitaan.




Ruotsalaisen Stieg Larsonin kirjat on täällä huippusuosiossa (espanjaksi Millenium-trilogiasta on julkaistu kaksi ensimmäistä kirjaa). Koko vuoden olen jaksanut ihmetellä sitä, miten metrossa ja lähijunissa luettavista kirjoista joka toinen on Larsonin. Toukokuun lopussa ensimmäisestä osasta tehty elokuva tulee täällä ensi-iltaan ja sen mainosjulisteita näkyy jokaisella metroasemalla (katso kuva).

Välillä tuntuu, että jokainen barcelonalainen omistaa koiran. Koiranulkoiluttajia tulee kokoajan kadulla vastaan ja puistossa ne päästetään keskenään vapaasti juoksentelemaan (ilman, että on joku heti valittamassa kuten Suomessa).

Koko Espanjassa on tapana rei'ittää tyttövauvojen korvat aivan muutaman viikon ikäisenä. Suomalaisen mielestä ehkä vähän julmaa, mutta sittenpähän jokainen huomaa heti, onko kyseessä tyttö vai poika! Vaikka melkoinen paparazzi olenkin, niin tästä ilmiöstä en kuitenkaan ole saanut valokuvaa:).

Lopuksi pieni pähkinä: Arvaa mikä/mitkä näistä ylhäällä mainituista ilmiöistä/asioista löytyy meidän kotoa ja on ahkerassa käytössä!?

/Saija

Mikä vappu?

Viime torstai oli kuin mikä tahansa torstai: Menin kouluun kymmeneksi "Espanjan murteet" -luennolle. Luennon jälkeen menin yliopiston kuntosalille ja sen jälkeen vielä toiselle luennolle, "Espanjan kulttuuri ja yhteiskunta" -kurssille. Meidän suomalaiset kaverit olivat kutsuneet meidät illalla heidän kotiinsa juhliin, vaikka mä hiukan mielessäni ihmettelin, että miksi ne juhlat piti pitää juuri torstaina eikä viikonloppuna. Kun tulin kuudelta illalla kotiin yliopistolta ja avasin tietokoneen, vasta Facebook-kavereiden statuspäivityksistä tajusin: nythän on vappuaatto!!!


Sillä aikaa kun Turussa Taidemuseonmäellä painettiin ylioppilaslakkeja päähän, teki Mikko olohuoneen pöydän ääressä ahkerasti espanjan läksyjä.

Vappuaattoa ei Barcelonassa siis huomannut mitenkään. Vappupäivä taas on sentään täälläkin pyhä ja työläisten juhla. Ja koska mielenosoittaminen on yksi katalaanien mieliharrastuksista, näimme vappupäivänä kaupungilta kaikennäköisiä polittisia kulkueita. Serpenttiiniä, ylioppilaslakkeja, simaa tai tippaleipiä ei kuitenkaan näkynyt missään, joten olo ei ollut kovin vappuinen - näitä mielenosoituskulkueitakin kun Barcelonassa näkee lähes viikottain.




Kuvassa Mikko tarkastelee kulkueen järjestäytymistä.




Katalonian syndikalistiliitto marssi "ammatin, sosiaaliturvan ja työntekijöiden oikeuksien puolesta". Vappupäivän mielenosoitukset näyttivät olevan huomattavasti rauhallisempia kuin tänä vuonna niin ajankohtaiset opiskelijamielenosoitukset.




Kesän alkamisen kunniaksi Saijakin päätti suorittaa Plaça Catalunyalla muutamat vappuhypyt. Seuraaviksi päiviksi Barcelonaan on luvattu auringonpaistetta ja hellerajoja hipovia lämpötiloja!


/Saija

Pohjois-Espanjan valloitus

Espanjalaiset osaavat elämästä nauttimisen taidon eivätkä näin ollen suinkaan suomalaisten tavoin siirrä pyhäpäiviä viikonloppuun vaan päinvastoin! Tällä periaatteella meidän pääsiäislomastakin tuli ruhtinaallinen 12 päivän vapaa! Pitkän loman kunniaksi lähdimme 9 päiväksi Pohjois-Espanjaan, jossa kumpikaan meistä ei ole koskaan käynyt.

Lensimme ensin Barcelonasta Santiago de Compostelaan, josta jatkoimme bussilla matkaa A Coruñaan, sieltä Oviedoon ja lopuksi Santanderiin, josta lensimme takaisin Barcelonaan. Jokaisessa kaupungissa viivyimme pari päivää. Tässä ylhäällä on Pohjois-Espanjan kartta, johon mahtavalla tietojenkäsittelytaidollani osasin merkata meidän reitin!



SANTIAGO DE COMPOSTELA

Ensimmäinen matkakohteemme oli pieni keskiaikainen kaupunki, joka on Espanjan uskonnollinen pääkaupunki ja tärkeä pyhiinvaelluskohde - erityisesti näin pääsiäisen aikoihin! Kooltaan Santiago on Kuopion kokoinen ja, vaikka se ei ole Galician suurin kaupunki, on se Galician itsehallintoalueen pääkaupunki. Kaupunki on todella kaunis ja ehdottomasti yksi matkamme suosikkikohteista.

Santiagon kuuluisin herkku on Tarta de Santiago eli mehevä mantelikakku, jonka leipomista itse piti tietenkin kokeilla heti Barcelonaan tultuamme. Nam!







A CORUÑA

A Coruña on Galician suurin kaupunki n. 230 000 asukkaallaan. Se sijaitsee siellä, missä maailma loppuu, eli Iberian niemimaan luoteiskulmassa. A Coruñasta alkoi meidän Couch Surfing -seikkailumme, joka jatkui myöhemmin myös Oviedossa ja Santanderissa. Couch Surfing on siis netissä toimiva "vieraanvaraisuusjärjestö", jonka periaatteena on tarjota matkaajille ilmaista majoitusta. Couch surffaamaalla pääsimme tutustumaan paikallisiin ihmisiin, jonka kautta opimme paljon asioita, joita muuten emme varmasti emme olisi oppineet. Tämän lisäksi se teki matkasta luonnollisesti myös kukkaroystävällisemmän!

Ensimäinen Couch Surfing -isäntämme vei meidät autolla tutustumaan Altantin valtameren rantoihin.

Kuvassa Saija keräämässä simpukoita. Vaikka me Barcelonassa meren rannalla olemme viettäneetkin koko vuoden, niin A Coruñassa sai huomata, että kyllä valtameri mahtavuudessaan voittaa Välimeren milloin vain!

A Coruñan kuuluisuus on maailman ainoa roomalainen edelleen toiminnassa oleva majakka Torre de Hercules, joka ikävä kyllä tällä kertaa oli remontin takia melko vaatimaton. A Coruñan kaupunki ei meitä oikein sävähdyttänyt, mutta valtameren aaltojen näkeminen kylläkin!

OVIEDO

Oviedo on Asturian itsehallintoalueen reilun 200 000 asukkaan pääkaupunki, joka tämän reissun ainoana kohteena sijaitsee sisämaassa.



Oviedo on viimeisen lähiaikoina saanut eniten kuuluisuutta osittain siellä kuvatun Vicky Cristina Barcelona -elokuvan myötä. Woody Allenin sanojen mukaan Oviedo on kuin suoraan saduista otettu kaupunki, ja tämän lauseen me voimme kyllä allekirjoittaa: vanha Oviedo on kaunis.

Niin, ja tässä kuvassa me poseeraamme itse Woodyn kanssa.

Asturia on kuuluisa siideristään, joka kuuluu tarjoilla kuvan mukaisesti kaatamalla ylhäältä alas lasiin. Siideriä kaadetaan kerrallaan lasiin vain pari senttiä, jonka jälkeen se tulee juoda heti, ennenkuin siideri "tasoittuu". Tämän jälkeen odotellaan ja jutellaan niin kauan, että tarjoilijalla on seuraavan kerran aikaa tulla tarjoilemaan seuraavat hörpyt.







Tietenkin siiderin kaatamista piti itsekin päästä kokeilemaan. Ammattitaitoiset tarjoilijat kaatavat siiderin lasiin katsomatta, mutta niin haastellista yritystä ei näin ensimmäisellä kerralla kannattanut edes yrittää...







Oviedon kaupungintalon edessä oli joukko tanssijoita, jotka säkkipillin ja rummun säestyksellä tanssivat paikallisia perinnetansseja.

Matkamme aikana näimme lähes joka kaupungissa pääsiäiskulkueen, jossa rumpujen päristelyn saattelemana vietiin isoja Jeesuksen ja Marian kuvia kirkkoihin. Kaikilla kulkueessa oli kuvan mukainen asustus (vain hupun väri vaihteli kaupungittain) - täytyy kyllä sanoa, että meille tuli näistä hupuista mieleen aivan joku muu ryhmä...

Kuvassa ylhäällä Oviedon katedraali, jonka edessä kaksi paikallista naista.

SANTANDER

Santander on Turun kokoinen Cantabrian itsehallintoalueen pääkaupunki. Kaupunki on Turun lailla kärsinyt suuria tulipaloja, jonka vuoksi kaupungissa ei ole keskiaikaista korttelia, mutta jotenkin kaupunki oli silti mukava, ja erityisen kaunis oli ranta ja meri!!

Kävelimme lähes yhden kokonaisen päivän pitkin Santanderin rantoja. Tällaisessa talossa olisi ihan kiva asua, vai mitä?

Koko pohjoisrannikosta on helppo sanoa, että kauneinta ovat juuri rannikko ja yleisesti luonto.

Näkymä Santanderin kaupungin kattojen yli. Vaikkei tästä kuvasta taida näkyä, taustalla nousevissa vuorissa oli lumiset huiput. Kaunista!

Viimeisenä päivänä Santanderissa olo oli tyytyväinen mutta väsynyt, nyt oli aika palata Barcelonaan!

Barcelonaan saavuttuamme huomasimme, että viimeisetkin puut ovat täydessä lehdessä, kaikki on vihreää ja lämpötila on ainakin meidän mittapuun mukaan oikein kesäinen! Tällä viikolla olemme muutaman kerran käyneet rannallakin, ja mittari on parhaimillaan näyttänyt 24 astetta! Ainoa haittapuoli tästä on, ettei millään jaksaisi raahautua koulunpenkille tällaisella ilmalla...

/Saija

Mallorca

Viime perjantaiaamuna herätyskello soi poikkeuksellisesti jo puoli viideltä, mutta herääminen ei tietenkään ole koskaan vaikeaa silloin, kun luvassa on jotain kivaa! Tällä kertaa suunnitelmissa oli neljän päivän mittainen reissu Mallorcalle. Esitelläänpä näin aluksi meidän matkaseurueemme:

Matkaseurueeseemme meidän lisäksemme kuuluivat meidän tällä hetkellä parhaimmat erasmuskaverit: ranskalainen Emmanuel ja puolalainen Marlena.

Lensimme Ryanairin parin kympin lipuilla La Palmalle, josta vuokrasimme parin kympin vuokra-auton, ja suunnitelmissa oli yöpyä parin kympin hostelleissa. Kaikin puolen näin turistisesongin ulkopuolella matkasta tuli oikein kukkaroystävällinen!



Vaikka ensimmäisinä asioina Mallorcasta ehkä tulevatkin mieleen ranta, turistit ja baarit, löytyy Mallorcalta paljon muutakin: todella kaunis luonto ja maisemat. Näin maaliskuun lopulla saari on turisteista vielä sopivan hiljainen, mutta ilmat ovat kuitenkin jo ihan mukavat.


Matkustusvälineeksemme vuokrasimme ensimmäisen kerran elämässämme auton, joka osoittautuikin oikein mukavaksi ja halvaksi kulkuvälineeksi. Halusimme mielummin nähdä Mallorcasta kauniita pikkukyliä ja rannikkoa kuin vain suurimmat turistikohteet, ja niiden löytäminen olisi ilman autoa ollut mahdotonta.



Vaikka monet vuoristoissa kiemurtelevat tiet olivat kapeita ja kuoppaisia, ei vastaantulevia autoilijoita pikkuteillä onneksi ollut paljon, joten kuskillakin oli iloinen mieli (katso vaikka kuvaa oikealla!). Mikon kanssa me siis vuoroteltiin kuskina.





Jos turistisesonki ei vielä Mallorcalla ole päässyt vauhtiin, niin pyöräilysesonki sitä vastaan näytti olevan parhaimmillaan! Näimme matkalla satoja ja taas satoja pyöräilijöitä, niin harjoitusleirillä olevia kilpapyöräilijöitä kuin kuntoilijoitakin.







Ensimmäisenä päivänä oikeastaan vahingossa eksyimme Sant Elm-nimiseen pikkukylään rannikolla, jossa oli näin upea ranta! Vesi oli puhtaan kirkasta, mutta täytyy myöntää, että ylläoleva kuva saattaa antaa hieman väärän kuvan veden lämpötilasta: uimaan ainakaan Saijaa ei olisi saanut millään!








Vaikka me suomalaiset emme kylmänkestävyyttämme osoittaneetkaan, Emmanuel pisti paremmaksi ja jaksoi pulikoida vedessä pitkät tovit! Me muut makoilimme sillä aikaa auringossa rannalla...





Illalla hotellin uima-altaalla Mikko päätti tehdä uimapeto-Emmanuelille seuraa ja uskaltautui veteen, joka oli ulkoaltaassa Saijalle edelleenkin aivan liian kylmää...








Kevät on Mallorcalla ehtinyt jo pidemmälle kuin Barcelonassa: kaikki tuntui olevan vihreää ja yllä olevan kuvan mukainen maisema oli oikein tyypillistä Mallorcalaista maisemaa.







Näimme aaseja (vaiko ehkä muuleja?) ja Saija sai melkein pusunkin yhdeltä niistä!







Tyypillinen mallorcalainen herkku on ensaimada (jota toki myydään ihan yleisesti myös manner-Espanjassa). Usein ensaimadat ovat sellaisia pullan kokoisia (ja makuisia, suunnilleen), mutta me ostimme tällaisen jätti perheversion, joka oli vielä täytetty herkullisella kreemillä, nam...








Joka päivä ilma ei ollut aivan yhtä hyvä. Ylhäällä olevassa kuvassa sataa, mutta Cala Figueran kylän pikkuinen satama oli silti kaunis ja näkemisen arvoinen!




Kaunis pikkukaupunki Valldemossa (ylhäällä kuvassa) on kuuluisa siitä, että Chopin vietti kokonaiset kolme kuukautta elämästään. Kylässä on Chopin-museo, jossa ainoa alkuperäisesine on Chopinin piano, koska muut tavarat jouduttiin polttamaan tuberkuloosin takia. Chopinin oma kommentti oli Mallorcasta, että ilma on huono ja ihmiset ovat ilkeitä. Kaiken tämän jälkeen kyläläiset silti jaksavat olla ylpeitä asiasta!




Viimeisenä päivänä vierailimme myös saaren pääkaupungissa La Palmassa. Kuvassa ylhäällä on kaupungin katedraali. Varsinkin vanha kaupunki on kaunis, mutta kyllä silti matkan parasta antia olivat kauniit pikkukylät ja luonto.

Meidän reissuputki ei loppunut suinkaan tähän, vaan ensi sunnuntaina lähdemme 9 päivän pääsiäisreissulle Galiciaan, Asturiasiin ja Cantabriaan. Tämä Pohjois-Espanjan kiertomatka onkin sitten toistaiseksi ainakin viimeinen pidempi reissu Barcelonasta käsin. Pysykää siis taajuudella!

/Saija