Viimeinen ilta Barcelonassa. Pyöräilimme lämpimässä kesäillassa rannalle pelailemaan rantatennistä ja uimaan. Vesi oli mukavan lämmintä (huom! myös Saijan mielestä!) ja viihdyimme siihen asti, että alkoi hämärtää. Tulimme kotiin ja aloimme laittaa ruokaa, eikä meistä ollut edes kummallista, että söimme päivällistä klo 22.30.
Lähtö Barcelonasta oli tietysti haikea, mutta paluu Suomeen oli toisaalta mukava. Saapuessamme kuudelta aamulla Helsinki-Vantaalle aurinko paistoi jo korkealta. Ilma ei tietystikään ollut yhtä lämmin kuin Barcelonassa, mutta sen korvasi helposti se, että raikasta ilmaa saattoi vetää keuhkot täyteen ilman saastehippustakaan. Ja kuinka vihreä maa Suomi onkaan!
Näihin sanoihin reissublogi vaikenee meidän siirtyessä takaisin suomalaiseen arkeen (joka Saijan kohdalla tarkoittaa syksyllä gradun aloittamista ja Mikon kohdalla valmistumista ja töiden hakua). Kiitos teille, jotka olette jaksaneet lukea!
/Saija ja Mikko
torstai 18. kesäkuuta 2009
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Viimeisiä viedään
Päivät vilahtelevat ohi vauhdilla ja niin vaan on pian on melkein vuosi kulunut. Tästä hetkestä tasan kolmen vuorokauden päästä olemme pakanneet laukumme ja suuntaamme kohti lentokenttää. Barcelonan kadut ovat tässä vuoden aikana alkaneet tuntua kodilta, ja onkin vaikea ajatella, ettei kohta niillä enää tallustella vaan meidän kotikatu, kuusikaistainen Carrer d'Aragó, vaihtuu taas rauhalliseksi Ketarantieksi:).
Viimeviikkoina Saijalla on ollut jonkun verran kiireitä koulujuttujen kanssa: muutama tentti, muutama palautettava koulutyö ja paljon haastatteluja gradua varten. Gradua varten näyttäisikin pian olevan materiaali hyvin kasassa: on syksyllä sitten minkä kanssa alkaa pakertaa! Mikolla sitä vastoin alkoi kesäloma viimeisen (ja ainoan) tentin myötä jo reilu pari viikkoa sitten. Mikon ihonväristä ei ole vaikea päätellä, missä lämpimiä kesäpäiviä on vietetty Saijan raataessa yliopistolla:). Onneksi nyt viimeisen viikon olemme molemmat saaneet ottaa aika rennosti ja ottaa vielä viimeiset pisarat irti Barcelonasta.
Muutama meidän vaihtarikavereista on jo lähtenyt, mutta suurin osa lähtee kuitenkin vasta meidän jälkeen. Vielä meidän lähtöpäivänä on suunnitelmissa syödä yhdessä ja sanoa heipat meidän parhaille Barcelona-kavereille.
Kuten ehkä olette huomanneet, Mikon panostus tähän blogin ylläpitoon on tässä vuoden mittaan laiskistunut melkoisesti. Tässä kuitenkin vielä Mikon aatoksia koko vuodesta:
"Barcelonaan lähdin kuten suomalaiset yleisurheilijat vuonna 1992: ilman mitään sen kummempia odotuksia. Vuosi täällä kuitenkin paransi pahasti ontuvaa kielitaitoani todella paljon ja siinä ratkaisevaa osaa näytteli täällä vietetty aika. Huomasin nimittäin, että vasta kevätlukukaudella alkoi joitain espanjankielisiä sanoja toden teolla jäädä onkeen ja metrossa olanyli sanomalehtien luku alkoi luistaa! Kivaa oli. Koneemme renkaiden irtautuessa Barcelonan maaperästä minun ei siis tarvitse vilkutella kaupungille hyvästejä sepporätymäisesti, vaan voin - toisin kuin suomalaiset yleisurheilijat - palata kotiin tyytyväisenä suoritukseeni!
P. S. Lämpö tekee eetvarttia, mut talvella tarvii pakkasta, lunta ja suksia."
Lähtö täältä on tietysti haikea, mutta toisaalta näin pitkän poissaolon jälkeen on mukava tulla Suomeenkin!
Pian nähdään!
/Saija ja Mikko
Viimeviikkoina Saijalla on ollut jonkun verran kiireitä koulujuttujen kanssa: muutama tentti, muutama palautettava koulutyö ja paljon haastatteluja gradua varten. Gradua varten näyttäisikin pian olevan materiaali hyvin kasassa: on syksyllä sitten minkä kanssa alkaa pakertaa! Mikolla sitä vastoin alkoi kesäloma viimeisen (ja ainoan) tentin myötä jo reilu pari viikkoa sitten. Mikon ihonväristä ei ole vaikea päätellä, missä lämpimiä kesäpäiviä on vietetty Saijan raataessa yliopistolla:). Onneksi nyt viimeisen viikon olemme molemmat saaneet ottaa aika rennosti ja ottaa vielä viimeiset pisarat irti Barcelonasta.
Muutama meidän vaihtarikavereista on jo lähtenyt, mutta suurin osa lähtee kuitenkin vasta meidän jälkeen. Vielä meidän lähtöpäivänä on suunnitelmissa syödä yhdessä ja sanoa heipat meidän parhaille Barcelona-kavereille.Kuten ehkä olette huomanneet, Mikon panostus tähän blogin ylläpitoon on tässä vuoden mittaan laiskistunut melkoisesti. Tässä kuitenkin vielä Mikon aatoksia koko vuodesta:
"Barcelonaan lähdin kuten suomalaiset yleisurheilijat vuonna 1992: ilman mitään sen kummempia odotuksia. Vuosi täällä kuitenkin paransi pahasti ontuvaa kielitaitoani todella paljon ja siinä ratkaisevaa osaa näytteli täällä vietetty aika. Huomasin nimittäin, että vasta kevätlukukaudella alkoi joitain espanjankielisiä sanoja toden teolla jäädä onkeen ja metrossa olanyli sanomalehtien luku alkoi luistaa! Kivaa oli. Koneemme renkaiden irtautuessa Barcelonan maaperästä minun ei siis tarvitse vilkutella kaupungille hyvästejä sepporätymäisesti, vaan voin - toisin kuin suomalaiset yleisurheilijat - palata kotiin tyytyväisenä suoritukseeni!
P. S. Lämpö tekee eetvarttia, mut talvella tarvii pakkasta, lunta ja suksia."
Lähtö täältä on tietysti haikea, mutta toisaalta näin pitkän poissaolon jälkeen on mukava tulla Suomeenkin!
Pian nähdään!
/Saija ja Mikko
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Jalkapallohullut katalaanit!
Kuluva kausi on ollut FC Barcelonan jalkapallojoukkueelle ainutlaatuinen: Barça voitti ensin Espanjan cupin, sitten Espanjan mestaruuden ja viime keskiviikkona vielä Mestareiden liigan! Tämä Espanjan jalkapallohistorian ainutlaatuinen tripla aiheutti jo ennestään jalkapallohullujen katalaanien keskuudessa ennenkuulumattomat juhlat!
Me menimme katsomaan Mestareiden liigan finaalia Magemagnumiin, jossa suurella aukiolla 40 neliömetrin screeniltä peliä katsoi 8 000 Barça-fania. Tunnelma - ja tungos - oli mahtava, ja Barçan tehdessä maalin ei väkijoukossa meinannut pystyssä pysyä! Nämä 8 000 fania eivät suinkaan olleet Barcelonan ainoat fanit, vaan peliä katsottiin Barcelonan lähes jokaisessa baarissa ja Barçan kakkosstadionilla, jossa katsojia oli 15 000. Ja kaikista kovimmat culét (=Barçan fanit) olivat tietenkin ottelupaikalla Roomassa.
Pelin jälkeen kävelimme rannasta Ramblaa pitkin ylös ja koko matkan näimme lisää ja aina vaan lisää juhlivia faneja. Huolestuneille vanhemmille tiedoksi, että seurasimme juhlivia joukkoja turvallisen välimatkan päästä. Ja järjestyshäiriöt, joista Euroopan jalkapallofanit ovat niin tunnettuja, alkavat ainakin täällä aina vasta aamuyöstä, kun iloinen juhlinta on alkanut tylsistyttää ja fanit alkavat rikkoa näyteikkunoita ja tappelemaan poliisien kanssa. Siihen aikaan me olimme jo turvallisesti kotona nukkumassa, joten mitään epäjärjestystä emme nähneet - mikäli siis soihtuja, suihkulähteissä uimista ja lyhtypylväisiin sekä puhelinkoppien päälle kiipeilyä ei lasketa.
Ylhäällä oleva kuva on Plaça Catalunyalta noin tunti pelin päättymisen jälkeen. Lehdestä saimme lukea, että kyseisenä yönä oli Barcelonassa pidätetty 130 ihmistä ja tuhoja tehtiin 100 000 euron edessä. Suurista luvuista huolimatta juhlinta oli poliisin sanojen mukaan odotettua paljon rauhallisempaa(!).
Seuraavana päivänä pelaajat saapuivat Roomasta ja tulivat kaupungille heiluttelemaan faneille. Tässä ensimmäisessä kuvassa on Puyol, Barçan kapteeni. Puyolin käden takana näkyy toinen katalaanipelaaja Xavi.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa (oikeanpuoleinen henkilö) on päävalmentaja Pep Guardiola. Oikealla taas mulle lähettää lentosuukkoa puolustaja Piqué.
Niin se aika vaan kuluu ja meillä on enää kaksi viikkoa ennen kotiinpaluuta! Mikko on koulu-urakkansa jo suorittanut. Saija sen sijaan vielä osittain hikoilee koulutehtävien ja tenttien kanssa, muttei niin paljon, ettei ehtisi hikoilla myös rannalla:). Kotiinpaluupäivä on siis 17.6..
/Saija
Me menimme katsomaan Mestareiden liigan finaalia Magemagnumiin, jossa suurella aukiolla 40 neliömetrin screeniltä peliä katsoi 8 000 Barça-fania. Tunnelma - ja tungos - oli mahtava, ja Barçan tehdessä maalin ei väkijoukossa meinannut pystyssä pysyä! Nämä 8 000 fania eivät suinkaan olleet Barcelonan ainoat fanit, vaan peliä katsottiin Barcelonan lähes jokaisessa baarissa ja Barçan kakkosstadionilla, jossa katsojia oli 15 000. Ja kaikista kovimmat culét (=Barçan fanit) olivat tietenkin ottelupaikalla Roomassa.
Pelin jälkeen kävelimme rannasta Ramblaa pitkin ylös ja koko matkan näimme lisää ja aina vaan lisää juhlivia faneja. Huolestuneille vanhemmille tiedoksi, että seurasimme juhlivia joukkoja turvallisen välimatkan päästä. Ja järjestyshäiriöt, joista Euroopan jalkapallofanit ovat niin tunnettuja, alkavat ainakin täällä aina vasta aamuyöstä, kun iloinen juhlinta on alkanut tylsistyttää ja fanit alkavat rikkoa näyteikkunoita ja tappelemaan poliisien kanssa. Siihen aikaan me olimme jo turvallisesti kotona nukkumassa, joten mitään epäjärjestystä emme nähneet - mikäli siis soihtuja, suihkulähteissä uimista ja lyhtypylväisiin sekä puhelinkoppien päälle kiipeilyä ei lasketa.
Ylhäällä oleva kuva on Plaça Catalunyalta noin tunti pelin päättymisen jälkeen. Lehdestä saimme lukea, että kyseisenä yönä oli Barcelonassa pidätetty 130 ihmistä ja tuhoja tehtiin 100 000 euron edessä. Suurista luvuista huolimatta juhlinta oli poliisin sanojen mukaan odotettua paljon rauhallisempaa(!).
Seuraavana päivänä pelaajat saapuivat Roomasta ja tulivat kaupungille heiluttelemaan faneille. Tässä ensimmäisessä kuvassa on Puyol, Barçan kapteeni. Puyolin käden takana näkyy toinen katalaanipelaaja Xavi.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa (oikeanpuoleinen henkilö) on päävalmentaja Pep Guardiola. Oikealla taas mulle lähettää lentosuukkoa puolustaja Piqué.
Niin se aika vaan kuluu ja meillä on enää kaksi viikkoa ennen kotiinpaluuta! Mikko on koulu-urakkansa jo suorittanut. Saija sen sijaan vielä osittain hikoilee koulutehtävien ja tenttien kanssa, muttei niin paljon, ettei ehtisi hikoilla myös rannalla:). Kotiinpaluupäivä on siis 17.6..
/Saija
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
