Universitat Autónoma de Barcelona

Heti alkuun paljastettakoon viime tekstin kutkuttavan pähkinän ratkaisu: mulla totta todellakin on nykyään VYÖLAUKKU ja nimenomaan tuo viime tekstin kuvassa oleva vyölaukku (joka kuvassa on jopa mun päälläkin)!

Huomasin, ettemme ole tähän mennessä julkaisseet yliopiston valtausta lukuunottamatta yhtään kuvia opinahjostamme. Senpä vuoksi tämänkertaisen tekstin teemana onkin meidän yliopistomme: Universitat Autónoma de Barcelona (eli Barcelonan autonominen yliopisto).


Aamuinen matka yliopistolle alkaa kävelemällä, pyöräilemällä tai metrolla matkustaen Provençan lähijunapysäkille.








Junalla matka yliopistolle kestää 30 minuuttia, eli meidän yliopistomme ei suinkaan sijaitse kaupungin keskustassa vaan vuorten takana naapurikunnan puolella.





Espanjassa on vain kaksi perinteistä yliopistokampusta, joista UAB on toinen. Koska yliopisto sijaitsee kaukana keskustasta, tilaa viihtyisien puistojen rakentamiseen ainakin on! Monet opiskelijat nauttivat lounaansa ja viettävät taukojaan ulkona penkeillä ja nurmikolla istuen.


Meidän - hyvään ja halpaan kouluruokaan tottuneiden suomalaisopiskelijoiden - mielestä yliopistoruuassa olisi reilusti parantamisen varaa, sekä maun että terveellisyytensä suhteen. Opiskelijat syövät aina kolmen ruokalajin lounaan (joka on täällä päivän tärkein ateria), tarjolla ruokaloissa on aina mm. pizzaa ja ranskalaisia! Kaiken tämän lisäksi yliopistolla syöminen on täällä vielä tuplasti kalliimpaakin Suomeen verrattuna. Eläköön Suomen opiskelijaruokalat!


Mikko, jonka espanjantunti loppuu kahdelta, tulee tavallisesti kotiin syömään lounasta. Saija, joka yleisesti viettää yliopistolla pidempiä päiviä, tapaa lämmittää yliopistolla omia eväitään. Yllä olevassa kuvassa olemme tällä kertaa kuitenkin humanistisen tiedekunnan ruokalassa syömässä. Tänään ruuaksi on salaattia ja pizzaa.


Yllä olevan kuvan taustalla näkyy kääntämisen ja tulkkauksen tiedekunta, jossa Saija opiskelee. Mikon kevätlukukauden lukujärjestykseen kuuluu ainoastaan joka päivä kahden tunnin espanjan kurssi (klo 12-14). Saijalla on luentoja 2-3 päivässä (n. klo 10-16). Koulua meillä molemmilla on aina maanantaista torstaihin.


Yliopistolla on oma Castellers-seura, joka kuvan mukaisesti harjoittelee ihmistornien rakentamista. Tämän katalaaniperinteen parhaimpia edustajia näimme viime syksynä Mercé-juhlissa (katso kuva huipputaitavista ihmistorneista lokakuun teksteistä "Mercé, osa 2").


Kampuksen keskusaukio Plaça Cívica on näin lounasaikaan tyhjillään. Täytyy myöntää, ettei meidän yliopisto ainakaan arkkitehtuurisesti ole kaunein mahdollinen...




Sen perusteella, mitä käymistämme kursseista osaamme sanoa koulutuksen tasosta, ei suomalaista kandia kyllä voi verrata espanjalaiseen kandiin (ja siis maisteriksi asti täällä ei yleensä edes lueta!). Monesti sekä opettajien asenne oppilaisiin että oppilaiden asenne kursseihin on kuin suoraa yläasteelta! Tätä kuvaa ei myöskään paranna se, että tauoilla juodaan kaljaa ja käytävillä haisee marihuana...


- - - - - - -

Monen barcelonalaisen mielestä ehdottomasti kuumin puheenaihe on tällä hetkellä jalkapallo. FC Barcelona eli Barça on tänä keväänä jo voittanut sekä Espanjan Cupin (Copa del Rey) sekä Espanjan mestaruuden. Enää puuttuu kolmas ja se ehkä kaikkein tärkein: Mestareiden liigan voitto, josta Barça taistelee ensi keskiviikkona pelattavassa finaalissa. Lisää jalkapallotunnelmia siis ensi kerralla!


/Saija

Havaintoja katalaaneista, osa 2

Syksyllä kirjoitimme joitakin havaintoja paikallisesta elämästä, jotka meitä suomalaisia ovat ihmetyttäneet. Tässä muutamia asioita lisää, jotka on tämän vuoden aikana tulleet mieleen.

Haaremihousut näyttävät olevan tämän vuoden hittituote ja katukuvassa ne ovatkin yleisiä. Tämä housumuoti on kuulemma rantautunut Suomeenkin, joten niiden näkemisestä ei taida päästä edes kesäkuussa eroon... Toisaalta, never say never, kyllä mä vielä pari vuotta sitten olisin vaikka vannonut, etten koskaan osta pillifarkkuja:).



Vähän vanhempien naisten ehdoton ykköskuosi takeissa oli tänä talvena kuvan mukainen "hohtavan ruskea".



Silmiinpistävin katalaanipiirre on ehdottomasti hiusmalli, jota me vaihtarit kutsumme nimellä "el pelo catalán". Mielenkiintoista on, että kyse ei ole tämän hetken muodista vaan hiusmallista, joka on aina ollut tyypillistä juuri täällä (sekä kuulemma Baskimaassa). Esimerkiksi Madridissa tai Etelä-Espanjassa ei takatukkia näe.

Takatukkamuoti on omiaan nuorten ja hiukan edes "vaihtoehtoisten" ihmisten keskuudessa. Meidän yliopistolla takatukkia näkyy runsaasti. Kyseinen hiusmalli onkin ehkä tärkein osa meidän mieliimme muodostuneesta stereotypiakatalaanista, jonka vuoksi Mikko käyttää sanan "katalaani" sijalla nykyään aina sanaa "niskaletti".

Vyölaukut eivät ainakaan Barcelonassa suinkaan enää ole OUT. Uuden sukupolven vyölaukut ovat malliltaan tosin erilaisia ja niitä pidetään kuvan mukaisesta sivulla, mutta kaikkein cooleimmat käyttävät niitä aivan perinteisiä vanhanaikaisia vyölaukkuja!

Kun katalaani menee kauppaan, hänen mukanaan on aina "carrito de compras" eli ostoskärry, jossa ruokaostoksia on oikein kätsä kuljettaa. Carritojen mukaanotto kauppaan ei siis koske vain mummoja vaan aivan kaiken ikäisiä!

Pikku-ystävämme torakat eivät onneksi ole täällä kovin yleinen näky. Meidän kämpässä emme niitä ole bonganneet kertaakaan, mutta esimerkiksi vanhassa kaupungissa (jossa asunnot ovat vanhempia ja huonokuntoisempia) asuvat kaverimme ovat kuulemma joutuneet tekemään tuttavuutta niiden kanssa...


Hygieniasta tulikin mieleen, että täällä ei yleensä ole tapana pestä vessoissa käsiä (siis ainakaan julkisissa vessoissa missä asiaa on voinut tarkastella, ei sen paremmin miesten kuin naisten vessassa). Sitä vastoin yliopiston vessoissa näkee lähes joka päivä jonkun pesemässä hampaitaan.




Ruotsalaisen Stieg Larsonin kirjat on täällä huippusuosiossa (espanjaksi Millenium-trilogiasta on julkaistu kaksi ensimmäistä kirjaa). Koko vuoden olen jaksanut ihmetellä sitä, miten metrossa ja lähijunissa luettavista kirjoista joka toinen on Larsonin. Toukokuun lopussa ensimmäisestä osasta tehty elokuva tulee täällä ensi-iltaan ja sen mainosjulisteita näkyy jokaisella metroasemalla (katso kuva).

Välillä tuntuu, että jokainen barcelonalainen omistaa koiran. Koiranulkoiluttajia tulee kokoajan kadulla vastaan ja puistossa ne päästetään keskenään vapaasti juoksentelemaan (ilman, että on joku heti valittamassa kuten Suomessa).

Koko Espanjassa on tapana rei'ittää tyttövauvojen korvat aivan muutaman viikon ikäisenä. Suomalaisen mielestä ehkä vähän julmaa, mutta sittenpähän jokainen huomaa heti, onko kyseessä tyttö vai poika! Vaikka melkoinen paparazzi olenkin, niin tästä ilmiöstä en kuitenkaan ole saanut valokuvaa:).

Lopuksi pieni pähkinä: Arvaa mikä/mitkä näistä ylhäällä mainituista ilmiöistä/asioista löytyy meidän kotoa ja on ahkerassa käytössä!?

/Saija